Jyväskylä University Digital Archive (University of Jyväskylä) · 2009 · 27 citations · 0 references
Open access
Social SciencesSociologyFamily StudiesLabor EconomicsSocial InequalityEmploymentFamily LifeFamily Life CycleWork-family BalanceWork-life IntegrationWorking HoursFamily InterfaceFamily Interference With WorkFamily-related Time ConstraintsWork Interference With FamilyWork-family Role BalanceWork-family Role ConflictWork-family SpilloverWorking-time Regimes
Mia Tammelin tarkasteli tutkimuksessaan perheiden työaikakäytäntöjä vuosien 1977 ja 2003 välisenä aikana, kokemuksia työn ja perheen yhteensovittamisesta sekä perheiden käyttämiä aikastrategioita. Tutkimus keskittyi kahden työssäkäyvän palkansaajien perheisiin, jotka ovat Suomessa yleisiä, mutta joista ei ole paljon tutkimustietoa. Työaikakäytännöissä ei ole, pitkästä tarkasteluajanjaksosta huolimatta, tapahtunut radikaalia muutosta tai murrosta. Niin sanottu jälkiteollinen työaikaregiimi näkyy kuitenkin työaikakäytännöissä: yhä useampi tekee joko pitkää tai lyhyttä työaikaa ja työskentelee muuhun kuin päiväaikaan. Työ on yhä kiireisempää ja vaikutusmahdollisuudet työaikaan ovat lisääntyneet, mutta työajan ennustettavuus on hankalaa; työntekijöitä tavoitellaan usein työasioissa työajan ulkopuolella.Naisten ja miesten työajoissa on tapahtunut erisuuntaisia muutoksia. Naiset tekevät yhä useammin vuorotyötä ja työn tahti on kiireinen, miesten työajat ovat puolestaan eriytyneet voimakkaammin työajan pituuden suhteen. Yhä useampi miespalkansaaja tekee pitkiä työaikoja. Työajan pituuden ja ajoituksen lisäksi tärkeitä työajan ulottuvuuksia ovat työn kiireisyys, työaika-autonomia ja työajan ennakoitavuus. Kiireen on sanottu olevan yksi uusista sosiaalisista ongelmista. Työkiire kulkeutuu työntekijän mukana kotiin ja heijastuu arjen kokemuksiin. Työaika-autonomia puolestaan mahdollistaa työn sovittamisen yksilöllisesti perheen tarpeisiin. Perheen arjen järjestäminen ja aikakoordinaatio helpottuu, jos työaika on ennakoitavissa, sillä useat perheen hoiva- ja huolenpitotehtävistä ovat aikasidonnaisia.- Siirtyminen kohti 24/7 yhteiskuntaa ja työ- ja ei-työajan välisen rajan liudentuminen vaikuttaa siihen, että työajan ennakointi on jatkossa yhä tärkeämpää työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta, Tammelin sanoo.Perheen aikakoordinaatio on usein naisten tehtävä. Jatkossa on kiinnostavaa, pysyykö tämä rooli naisilla ja jos pysyy niin, mitä tämä merkitsee työelämässä naisten ja miesten välisen tasa-arvon kannalta. Uhkana on, että naisten ja miesten välinen epätasa-arvo kasvaa. Työn ja perheen yhteensovittamisen kokemuksilla on merkitystä käytännön kehittämisen kannalta. Olennaista on tunnistaa, pyritäänkö vähentämään ristiriitaa aiheuttavia tekijöitä vai korostetaanko työn ja perheen toisiaan tukevia rooleja. Jos kehittämistoimet kohdistuvat työaikakäytäntöihin, on tärkeä määritellä mihin työajan ulottuvuuteen ongelmat liittyvät.- Työaikaan kohdentuvien kehittämishankkeiden tulee kohdistua työajan eri ulottuvuuksiin. Keskittyminen työajan pituuteen ei riitä, vaikka se onkin keskeinen tekijä, Tammelin painottaa.Tutkimus toteutettiin monimetodisella lähestymistavalla, siinä käytettiin haastatteluaineistoa ja kolmea tilastoaineistoa. Aineistot ovat: Tilastokeskuksen Työoloaineistot 1977, 1984, 1997 ja 2003, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen sekä psykologian laitoksen ”Kotitalous, työ ja hyvinvointi” aineisto vuosilta 1999 ja 2000, sekä eurooppalainen ”Employment options of the future” vuodelta 1998. Kymmenen pariskuntaa käsittävä haastatteluaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten.